Erilaisia reittejä

Kuva: Pinterest

Oikeastaan ihanin hetki päivässä on illalla silloin, kun on päässyt väsyneenä petiin. Siinä unen ja valveen rajamailla tiedostaa, että kroppa tuntuu samaan aikaan sementin kovalta ja höyhenen pehmeältä. Muutaman sekunnin päästä on jo unessa.

Kun joulukuun lopussa aloitin taas pitkän tauon jälkeen ulkoilun ja treenaamisen, tajusin sen, miten paljon kaipasin itselleni oikeaa väsymystä. Sitä fyysistä väsymystä, joka seuraa hapekkaan ja pitkän lenkin jälkeen, ja josta tietää ajan (ja syömisen) kanssa toipuvansa. Ja se fyysinen väsymys oikeastaan piristää ja poistaa henkistä väsymystä tehokkaammin kuin mikään muu.

Tänään lähdin työpäivän jälkeen ulos, koska kevät on ihan oikeasti tullut. Maastopyörän renkaat imivät kiinni mutavellinä lilluvan tien pintaan ja ensimmäisessä melkein kilometrin mittaisessa ylämäessä meinasi tulla itku. Mutta kun löysin uusia hakkuu-uria lähimaastoista ja totesin ne yöpakkasten jäljiltä erittäin ajettaviksi, niin lenkin fiilis muuttui kertaheitolla. Unohdin tietä pitkin menevät reittivaihtoehdot ja kurvailin ristiin rastiin metsästä löytyneitä uria. 

Siitä tulikin ihan tosi kiva ajelu. 

Eihän ne urat mitään harjumaastojen kivoja kuivia kovapohjaisia polkuja olleet, mutta siinä satulassa tulin samalla pohtineeksi, että näitä tällaisiakin reittejä elämässä tarvitaan. 

Aina ei voi ajella tossut kuivana ja takin selkämys puhtaana upeista maisemista nauttien, vaan välillä pitää antaa maiharin varren hörpätä lätäköistä vettä, ajoasun muurautua kurasta umpeen 

ja risujen piiskata naamaa. 

Ja silti voi hymyillä. 

Isosti.

MTB

13,8 km

1h 22 min

Sunnuntai

Kävely

4,5 km

1h

Lauantai

Trainer

1h 58 min