Ei ole ollut taukoa liikkumisesta, vain tästä näppäimistön ääressä olemisesta.
Siinä missä viimeksi haaveilin kevään tulemisesta, niin sitä haaveilua kesti sitten se 1,5 kk. Suomen keväällä ja sen säätyypeillä oli tänä vuonna todella huumorintajua!
Maantiepyörä lepää edelleen vintissä trainerin päällä, kun ei siihen niitä nastarenkaitakaan ollut. Jospa nyt vihdoin se kesä oikeasti olisi tullut.
Maastopyörällä olen polkenut lähireittejä ja lähinnä sorateitä.
Yhdet kisat, Evoc mtb Rajamäellä, polkaisin kuun puolessa välissä. 30 km ei sujunut ihan odotusten mukaan, ja sen jälkeen annoin itselleni kevyemmän viikon.
Sen jälkeen ajo on tuntunut ja maistunut taas ihan erilaiselta. Itseään täytyy näköjään kuunnella. Silloin kun korvien väli menisi kovempaa kuin jalat pystyvät, täytyy antaa keholle lepoa ja palautumista.
Tämän kesän tavoite on oikeastaan jo nyt saavutettu. Ihan sama tulenko koskaan selviytymään kesän ns. päätavoitteestani. Olen saanut kokea itseni kanssa niin ihania lenkkejä ja liikuntahetkiä, että saldo on super paljon plussalla.
Tällä viikolla olen tutustunut Laippaan ja sen retkikohteisiin pitkillä, nautinnollisilla lenkeillä. Luonto on tarjonnut ympärillä parastaan.
Tätä vuodenaikaa on niin helppo rakastaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti